lauantai 31. lokakuuta 2015

Halloweenin tunnelmissa osa 2

Hyvää halloweenia!

Mites teidän viikkko on mennyt? Mulla meni ihan mukavasti. Olen saanut kyllä aika ärsyttävän nuhan tässä viikon kuluessa. Onneksi nyt on viikonloppu. 

Onkos teillä suunnitelmia tänään halloweenina? Mä olen menossa myöhemmin illalla kaverin halloween juhliin.

No eipä tässä muuta höpöteltävää ole, joten päästän teidät lukemaan toista osaa halloween tarinasta.

~ ~ ~

... jatkuu


Emilia ja Amanda ovat menossa kotiin metsän halki oikotietä. He ovat kauhuissaan nähtyään ensin jotain epämääräistä ja pelottavaa ja sen jälkeen jättihämähäkki hyökkäsi Amandan kimppuun.


Tytöt juoksevat minkä jaloistaan pääsevät. Kunnes törmäävät...


... HIRVIÖÖN!!!


Emilia ja Amanda: APUAAAAA!!!!!


Pelosta puolikuolleet kaverukset juoksevat metsän reunaa kohti. Samaan aikaan he kuulevat, kuinka hirviö ajaa heitä takaa!


Amanda *haukkoo henkeään*: Ollaan melkein metsän reunassa. Oi, tuolla näkyvät Dina ja Crystal!


Emilia *huutaa käheällä äänellä: Dina! Crystal! Auttakaa!!!


Amandan ja Emilian lähestyessä he huomaavat Dinan ja Crystalin sylissä jotain epäilyttävää.


Emilia *hengästyneenä ja hämillään*: Mut- mut- mutta mitä teillä on käsissänne..?


Samalla hetkellä "hirviö" saa heidät kiinni ja riisuu naamarin ja hupun.


Kevin *puuskuttaa*: Huh huh, oottepa nopeita!


Kevin, Crystal ja Dina: Hauskaa halloweenia!


Amanda: Senkin törkeet! Ei ollut hauskaa.


Emilia: Mun sydän hakkaa vieläkin. Eikä yhtään naurata. >:(


Dina *katuvaisena*: Sori, ei ollut tarkoitus pelästyttää. Ainakaan kovin pahasti.


Crystal: Me ajateltiin järjestää teille vähän halloweenia, kun ette ole muuten sitä viettämässä.

Kevin: Eikä me tajuttu, että meidän esitys menee täydestä. Sori.


Emilia: No ehkä mä osaan vielä joskus nauraa tälle. Ehkä...

Amanda: Te ootte kyllä kauheimpia siskoja mitä vois olla!

Dina: Myönnetään, meni överiksi. Mutta mennään meille, mä tarjoan kaikille kaakaota ja kurpitsapiirakkaa. Itse leivoin! :)

~ ~ ~


HAUSKAA HALLOWEENIA!

torstai 29. lokakuuta 2015

Halloween tunnelmissa osa 1


Muips!

Mites teidän syksy on mennyt? Mulla koulutehtävissä ja  ajan kuluttamisessa ei mihinkään. 8)

Tänään meidän kutosilla oli "halloween juhlat", jossa oli tietovisa, kammokuja, kauhutarina ja myytäviä herkkuja. Vaikka olenkin aika heikkohermoinen niin kävin silti noin 10 kertaa kammokujassa. :D Se oli joka kerta pahempi ja pahempi, koska se muuttui koko ajan. Mutta siis en tietysti yksin mennyt. ^^` Oltiin siellä niin  vähän aikaa, että en kerennyt/jaksanut ostaa mitään.

Tässä kumminkin vähän aikaa sitten ötököiden valtakunnassa kuvattu kuvatarina:

~ ~ ~


Emilia ja Amanda ovat tulossa illalla leffasta:


Amanda: Olipa jännä leffa!

Emilia: Niin oli. Ja pelottava. Nyt en haluaisi kulkea yksin kotimatkaa.



Emilia: Oikaistaanko tuon metsän kautta, niin päästään nopeammin?


Amanda: Joo. Oma turvallinen sänky kutsuu mua. Kunhan tuolla metsässä ei vaan olisi mitään hirviöitä, heh heh. ;D



Synkän metsän halki kulkee tie, jota ei paljon käytetä pimeään aikaan, koska siellä ei ole valaistusta.


Emilia*hätkähtää*: Mikä toi oli? Kuulitko säkin sen?


Amanda: Kuulin... Ehkä tuolla pusikossa oli vaan lintu.


Samassa tytöt huomaavat jotain tummaa liikkuvan heidän sivuillaan.


Emilia: Huu, toi ei näyttänyt linnulta...

Amanda: Kävellään vähän nopeammin.


Tytöt jatkavat matkaa vilkuillen koko ajan ympärilleen.


Amandan käsi osoittaa puun oksaa, jossa on iso hämähäkki 

Amanda *ääni väristen*: Mikä tuolla sitten on..?


Emilia: En tiedä. Mutta meidän on pakko mennä siitä ohi.


Heidän lähestyessään puuta Amandan päähän lennähtää valtavan kokoinen hämähäkki!


Amanda: IIIIIIIIIK!!!!!!  Ota se pois!!!!


Emilia huitaisee hämähäkin pois.

Emilia *kauhuissaan*: Se on jättihämppis!


Emilia: Nyt äkkiä täältä pois!

~ ~ ~
Kohtaavatko tytöt metsässä vielä lisää kauhuja..?

Jatkuu pian...

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

John löytää uusia puolia itsestään

Muih!

Johnin uusi olemus piti saada tarinaankin mukaan. Kun illat alkavat pimentyä ja ilmat kylmenevät, pitää alkaa kuvata sisällä. Mutta sitten tietysti sisällä tulee ongelmia valojen kanssa. -_- Se vähän harmittaa.

Vähän aikaa sitten kävin lukemassa toisten blogeja (eilen) ja silmääni pisti eräs hauska idea. On aina kiva saada lukijoilta kommentteja, mutta myös nuket voi päästää ääneen.
Julia: Näin juuri! :D

Sitten tarinaan:

~ ~ ~


Julia ja John ovat kävelyllä kauniina sunnuntaiaamuna. John on kertomassa edellispäivän lääkärikäynnistään.


Julia: Mitä se silmälääkäri sitten sanoi?

John: Silmissä ei onneksi ollut mitään tulehdusta tai muuta sairautta. Mutta yksi vika oli.


John: Mä en enää näe kunnolla! Silmälääkäri ehdotti piilareiden kokeilemista, joten päätin kokeilla. Miltä näyttää?


Julia: Miten mä en huomannut heti? Oon kai itse vielä silmät unenpöpperössä. Mutta noihan näyttää hyvältä! :)


John: Kiva että tykkäät. :) Mua vähän jännitti, että miten suhtaudut, kun otin värilliset piilarit.


Kevin *hölkkää paikalle*: Hei, hei, kyyhkyläiset! Mitäs täällä hempeillään heti aamusta?!?!


Dina *hölkkää myös paikalle*: Moi kamut! Ja Kevin, olisit voinut vähän hidastaa! Eihän tällaista ravia voi kutsua rauhalliseksi aamulenkiksi.


Kevin: Kuules kukkanen, munhan täytyy mennä edeltä, jos vaikka tulis mörköjä vastaan. ;D


Dina: Just. No kohta on sun vuoro kärsiä. >:)


Dina: Meidän piti siis juosta kevyt lämmittelylenkki ja mennä sitten joogasalille. Mä oon houkutellut Keviniä sinne jo viikkokausia.

Kevin: Jostain syystä en ole oikein innostunut...

Julia: Voi, mä oon aina halunnut kokeilla joogaa!


Dina: Tulkaa heti mukaan!


John: Ööh, ei taida olla oikein mun juttu... En varmaan osais tehdä mitään.


Julia: Ei se haittaa. Enhän mäkään ole koskaan kokeillut. Eikä Kevin. Mennään vaan! :)

~ ~ ~ 

Toiset saavat ylipuhuttua Johnin lähtemään mukaan ja niinpä nelikko suuntaa kulkunsa Dinan salille.


Dina: Täällä ollaan. Yritin innostaa Amandaa ja Crystaliakin tähän, mutta turhaan.


Dina: Aloitetaanpa sitten kevyillä venytyksillä.


Julia: Kylläpä venyttää reisiä ja pohkeita.

Dina: Hyvä. Se on tarkoituskin.


John: Oho, enpä tiennytkään venyväni tällä tavalla.


John: Aina vain paranee. :) Maalaamisesta ja paikallaan seisomisesta tulleet jumit melkein irtoavat.



Nelikko on iloisissa tunnelmissa ja jokainen tuntee olonsa virkeämmäksi ja paremmaksi. Varsinkin John.


John: Kiitos Dina, oli aivan huippua! Olen luullut olevani täysin pökkelö kaikessa liikunnassa, mutta en ole vaan tainnut kauheasti kokeilla eri juttuja.


Julia: Voi John, sulle taisi tulla nyt identiteetti-kriisi! :D