sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Taidenäyttelyssä tapahtuu osa 1

Jee, vihdoinkin alkoi kesäloma!!! 

Emme vielä tiedä tuleeko postauksia useammin vai harvemmin, koska olemme leireillä ja on paljon kivoja menoja. Mutta tässä kuitenkin loman alkajaiseksi jatkotarina. :D

~ ~ ~ 


Johnin taidekoulu järjestää perinteisen oppilaiden kevätnäyttelyn juuri ennen lukuvuoden loppua. Jokaisena vuonna mennään hieman eri teemalla ja tänä vuonna keskitytään piirustuksiin ja valokuviin. Koska sen linjan opiskelijoita on vähän, sai John puhuttua sinne muutaman Juliankin piirustuksen esille laitettavaksi.


Näyttelypaikalla on aamulla vilinää, kun viimeisiä töitä laitetaan paikalleen ja avajaisia järjestellään.


Julia puree hermostuneena kynsiään ja odottaa.


Lopulta odotus palkitaan.


Emilia: Heippa Julia! Suuri päivä tänään. :D


Julia: Onneksi tulit! Mua jännittää niin paljon, etten osaa keskittyä mihinkään.


Emilia: Mutta ainakaan sun ei tarvitse jännittää sitä yhtä juttua. ;D

Julia: No niinpä! Vaikka tavallaan jännitän nyt toisten reaktioita siihen... Ja tietysti mitä mun piirustuksista sanotaan.


Paikalle saapuvat Dina ja Kevin keskeyttävät Julian panikoimisen.


Dina: Terve kaverit! Valmiina ollaan.


Kevin: Tänään me esiinnytään ekan kerran akustisena. Se varmaan sopii tähän tilaisuuteen.


Emilia: Ja teillä on ihan parhaat taustalaulajat. Va mitä Julia?


Julia: Meitä kahta parempaa ei voisi ollakaan! :D Vaikka taisin olla hullu suostuessani, kun näyttely jännittää muutenkin.


John *kiiruhtaa paikalle ja pyyhkii hikeä otsaltaan*: Huh, aikamoinen työ laittaa kaikki paikalleen. Jäi ihan viime tippaan.

Julia: Joko taulut ja muut ovat paikallaan?


John: Ovat lopultakin. Ja tarjoilut ovat myös esillä. Valtavat kiitokset Emilia niistä, ne näyttävät herkullisilta!

Emilia: Ai kiitti. Oli niissä leipomistakin. Mutta se oli loppujen lopuksi pieni asia verrattuna siihen, että olin varmaan päästäni vialla, kun suostuin juontamaan nämä avajaiset.


Julia: Sä onnistuit siinä erinomaisesti! Oot just hyvä. :)

Dina: Ja mun mielestä on tosi siistiä, että voidaan kaikki osallistua omalla tavallamme Johnin ja tietysti myös Julian suureen päivään.


Kevin *virnistää*: Mä voisin osallistua myös sillä tavalla, että toimin koemaistajana, ettei Emilia myrkytä meitä.


H-hetki lähestyy ja tunnelma on jännittynyt ja odottava. Ensimmäiset vieraat vaeltavat jo näyttelytiloissa.


Emilia nousee korokkeelle avajaispuhetta varten.


Emilia: Hyvät näyttelyvieraat, opiskelijat ja koulun henkilökunta. Kevät on saapunut ja se tarkoittaa sitä, että on jälleen taidekoulun oppilasnäyttelyn aika. (Blaa blaa blaa...)

Toivomme teidän viihtyvän näyttelyssä. Samalla kun kiertelette ihailemassa taideteoksia ja ehkä harkitsette niiden omaksi ostamista, olkaa hyvät ja nauttikaa tarjolla olevista pienistä herkuista sekä tietysti hyvästä musiikista, jota esittävät Dina ja Kevin ja taustatytöt.


Dina: Tervetuloa meidänkin puolesta kevätnäyttelyyn. Minä olen Dina ja kitaran varressa on Kevin ja kohta mukaan liittyvät myös ihanaiset Julia ja Emilia. Toivottavasti viihdytte!


Takahuoneessa jännitys on käsinkosketeltavaa.


Tuntematon 1: Olikohan tämä hyvä idea?


Tuntematon 2: Mitä Dina mahtaa sanoa..?

Emilia: Ihan varmasti tämä oli hyvä idea! Nyt vaan reippaasti esiintymään.

~ ~ ~

Keitä mahtavat nämä tuntemattomat olla? Se selviää seuraavassa osassa...

Ihanaa kesälomaa kaikille! :)

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Legenda Onnenmaan tuhosta

Moikka!

Huhtikuun alussa julkaistiin postaus Emilian uni. Tarina saa lopultakin jatkoa. Saimme kuvattua tämän tarinan tänään, vaikka olikin koulun kevätjuhla. Jee, kohta alkaa kesäloma!!!

Lukemisen iloa!

~ ~ ~ 


Emilia on vaipunut pitkän koulupäivän jälkeen sikeään uneen.

~ ~ ~ 


Emilia: Mitä ihmettä? Olen ollut täällä ennenkin.


Emilia: Te taas! Miten voin nähdä teistä taas unta?

Tummatukkainen: Hei Emilia, me tapaamme jälleen.

Sinitukkainen: Mukava nähdä sinua, vaikka tapaammekin ikävissä merkeissä.


Tummatukkainen: Tarvitsemme sinun apuasi.

Sinitukkainen: Ehkä meidän pitäisi ensin kertoa mistä on kyse. Olipa kerran...


Sinitukkainen: ...kaunis maa, Onnenmaa, kaukana jossain. Siellä asui keijuja, noitia, tonttuja ja muita taikaolentoja.


Sinitukkainen: Minä, Elsa, olen keiju ja osaan lentää. Ystäväni Emma on kiltti noita ja hän osaa taikoa.


Elsa: Eräänä päivänä kylmyys iski Onnenmaahan, värit alkoivat haalistua ja linnut lopettivat laulamisen.


Elsa: Ilkeä velho Garmila oli kuullut huhuja tästä Onnenmaasta. Hän oli paha eikä kestänyt nähdä iloisia kasvoja. Hän halusi taikaolentojen taikavoimat itselleen.


Elsa: Garmila vei minulta kyvyn lentää ja Emmalta kyvyn taikoa. Hän vei meiltä kaikilta taikavoimat.


Elsa: Mutta edes Garmila ei ollut niin vahva, että hän olisi voinut viedä taikavoimamme lopullisesti.


Emma: Kun Garmila oli lähtenyt, nousi läheisestä lammesta esiin vanha käärö ja lennähti jalkojamme juureen. Avasimme käärön ja näimme sinun kuvasi Emilia.


Emilia *tuskin kuuluvalla äänellä*: Minun kuvani..?


Emma: Käärössä kerrottiin, että vain ihmistyttö, jonka sydän on puhdasta kultaa, voi vapauttaa taikavoimamme.


Emma: Legendan mukaan Onnenmaata tulee jonain päivänä uhkaamaan täydellinen tuho, josta voi pelastautua vain jos eräs ihmistyttö pystyy vastustamaan Garmilaa. Käärö ilmoitti, että sinä olet se tyttö.


Elsa: Minä en aiemmin tiennyt pystyväni vierailemaan toisten unissa. Tai ehkä sainkin sen kyvyn vasta kun Garmila vei muut taikavoimani. Joka tapauksessa sen avulla pystyimme ottaaman sinuun yhteyttä ja sen vuoksi pystymme nytkin keskustelemaan. Ilmeisesti Garmila ei tiedä sitä. En usko, että hän on kuullut ikivanhaa legendaa.


Emma: Autathan meitä?

Elsa: Sinä olet ainoa toivomme pelastaa Onnenmaa!


Emilia *vajoaa polvilleen*: Mut... mut... mutta enhän minä tiedä miten voisin vastustaa jotain niin mahtavaa olentoa, joka on vienyt taikavoimanne. Eihän minulla ole mitään erityisiä voimia!


Elsa: Sinä et tiedäkään miten suuri mahti on hyvällä sydämellä. Me uskomme sinuun Emilia...

~ ~ ~ 

Emilia havahtuu unestaan.


Emilia: Ohoh. Nämä unet käyvät aina vain kummallisemmiksi. Mutta olisi kiinnostavaa tietää pelastanko minä Onnenmaan. Voi kun sellainen maa olisi oikeastikin... *haukotus*

~ ~ ~

Kohtaako Emilia ilkeän Garmilan? Pystyykö hän pelastamaan Onnenmaan?

Jatkoa tulossa...


sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Inspiraatiota etsimässä

Hei!

Anteeksi, ^^' lupailin postausta perjantaille, mutta aika ei silloin riittänyt. Joten tässä se shootti jonka lupasin. Kuvasin näitä keskiviikkona ja torstaina kun oli kaunis ilma.

Tämä shootti kuuluu tavallaan kuvatarinoihin, koska jokainen tarina/shootti on jollain tavalla jatkoa edellisille.

Shootissa Emilia ja Julia olivat piknikillä. Kun eväät oli syöty, Julia lähti etsimään inspiraatiota maalaukseen.

~ ~ ~





























Siinä se. Olisi kiva jos kommentoisitte minkälainen shootti teidän mielestä oli ja mikä oli lempi kuvanne. :)