... jatkoa
Dinan juostessa pakoon surisevaa ötökkää rinteessä oleva maa petti hänen altaan ja hän putosi.
Perään juosseet eivät myöskään huomanneet irtonaista maata...
... ja kierivät Dinan perässä.
Kaikki päätyvät yhteen kasaan mäen juurelle.
Dina: Au, mun päähän sattuu... :(
Kevin *pyyhkii vaatteitaan*: Olipa pudotus! Onneksi rinne oli ruohikkoinen, niin se vähän pehmensi pudotusta.
John: Ovatko kaikki kunnossa?
Julia: Mun nilkka taisi nyrjähtää...
John *pyörittelee varovasti Julian nilkkaa*: Taitaa olla vaan pelkkä venähdys. Jospa kokeilet varovasti varata sille painoa.
Kevin: Nyt tehdään niin, että me käydään Johnin kanssa hakemassa tavarat ylhäältä ja tytöt odottaa täällä.
Julia ja Dina yrittävät toipua pudotuksesta kun pojat käyvät mäen päällä. Ja pian he tulevatkin jo takaisin.
Dina: Tää oli ihan mun vika, kun lähdin pakoon sitä pörriäistä. Sori...
Julia: Höpsis, älä syytä itseäsi. Vahinkoja sattuu.
John: On varmaan parasta lähteä kotiin. Julia, pystytkö kävelemään?
Julia: Enköhän, jos mennään tarpeeksi hiljaa.
Kevin: Voidaan mennä syömään loput eväät Emilian luokse, jos se on jo palannut kurssilta. Sillähän voi olla vaikka jotain siellä tehtyjä herkkuja! :P
Julia: Olipa ainakin ikimuistoinen retki!
Toiset: Hahhah :D
4 kommenttia:
Ooh!^^ Aivan ihana päätösosa!
Todella upeasti kuvattu ja juoni toimi hienosti loppuun saakka. Lopun huumori kevensi tunnelmaa, mutta samalla tasapainotti juuri sopivasti sitä niin, että se ei ollut liian vakava! Ei kyllä ole mitään huonoa kommentoitavaa tästä postauksesta ~
nukkelandia.blogspot.fi
Kiitos kommentistasia! ^^
Teidän tarina ja kuvat kyllä kuljettaa toisiaan (voiko niin sanoa, tarkoitan hyvällä tavalla!),
mutta ää! Liian lyhyt kertomus, kun oli niin hyvä :D
Kiitos! :) On mukavaa, kun postauksiimme kommentoidaan, sillä niistä saa lisää vinkkejä kuvatarinoiden tekemiseen. Pidempi (ensimmäinen) shoot tulossa huomenna.
Lähetä kommentti