Emilia kokkaa

Emilia: Olipa kivaa olla ulkona reippaalla kävelyllä! Nyt kyllä väsyttää.

Emilia: Jospa lepään hetken lukemalla.

Zzzzz...

Emilia *venyttelee*: Oho, taisin nukahtaa.

Emilia: Taidan laittaa keittoa ruuaksi. Hirveä nälkä!

Emilia: Tomaattia, porkkanaa, paprikaa... Tästä tulee makoisa keitto!

Emilia *hyräilee*: Popsi, popsi porkkanaa...

Emilia: Keitto saa nyt porista rauhassa. Tässä välissä on hyvä paahtaa leipää valmiiksi.

Emilia: Kappas, ovikello soi. Kukahan siellä mahtaa olla?

Dina: Moi Emilia! Mä kuljin tästä ohi ja muistin, että sä asut täällä.

Emilia: Moi, kiva yllätys! Tule sisään! :)

Emilia: Mulla on keitto kohta valmis. Haluatko jäädä syömään?

Dina: Kiitos, joo. Tuoksuu herkulliselta. :p

Emilia: Täytyy odottaa vielä vähän aikaa. Mutta ei ollakaan nähty sen sun ekan keikan jälkeen. Mitä olet puuhaillut?

Dina: No se keikka oli ihan mieletön menestys! Mun puhelin on soinut jatkuvasti sen jälkeen ja esiintymispyyntöjä tulee koko ajan! Olin ajatellut rauhassa kotiutua tänne ja käydä keikoilla sopivasti muun elämän ohessa. Mutta en ole ehtinyt tehdä oikein mitään muuta kuin puhua ja suunnitella ihmisten kanssa kalenteri kädessä.

Dina: Mähän tulin tänne Suomeen oikeastaan siksi, kun mun äiti on suomalainen. Halusin päästä tutustumaan toiseen puoleen omasta itsestäni. Äiti on tosin Lapista, että ei tämä ole ihan sama juttu. Mutta koska mulla on kokin opinnot kesken, niin oli järkevämpää tulla tänne etelään, jotta pääsen jatkamaan opintojani. Nyt olen vasta ehtinyt kirjautua uuteen kouluuni. Toivoisin pääseväni pian myös opiskelemaan, koska mä rakastan sitä!

Emilia: Mä en tiennytkään, että olet puoliksi suomalainen. Mutta meillä on varmasti yhtä hyviä kokkeja täällä kuin Jamie Oliver ja Gordon Ramsay, joten susta tulee varmasti loistava kokki. :)

Dina: Niin on tarkoitus. :) Mutta ruuasta puheen ollen, palaako täällä jokin?

Emilia: Voi ei, ne leivät jäi paahtimeen!

Emilia: Ööh, pitäisköhän munkin mennä kokkikouluun?