Pitkä perjantai osa 2

... jatkoa

Julia ja Emilia kulkevat yhä vain syvemmälle metsään.

Emilia: Ei täällä näy mitään. Ollaan tultu jo tosi kauas. Voitaisko lähteä takaisin?

Julia: En tiedä mitä näin, mutta ei täällä taida olla mitään. Mennään vaan.

Tytöt kävelevät pitkän aikaa vaitonaisina.

Julia: Ööh, musta tuntuu, että me ollaan eksyksissä. :/

Emilia: Nämä maisemat ei tunnu yhtään tutuilta. Ja toisaalta kaikki näyttää samalta.

Julia kaivaa kännykän laukustaan:

Julia: Voi ei, täällä ei ole kenttää eikä gps toimi!

Emilia: Mutta onko tuolla joku vanha rakennus? Mentäiskö sinne vähäksi aikaa lepäämään?

Tytöt lähestyvät hylätyn näköistä vanhaa aittaa ja päättävät mennä sisään.

Julia: Ei kovin hääppöistä, mutta ainakin kuivaa.

Emilia: Jos istahdetaan hetkeksi miettimään, mitä seuraavaksi tehdään.

Julia ja Emilia löytävät vanhoja peittoja ja käpertyvät lämmittelemään niiden sisään. Väsyneet retkeilijät nukahtavat kuitenkin hetkessä.

Jostain ilmestyy kaksi pientä hahmoa:

Tummatukkainen: Emiliaa...

Sinitukkainen: Kuuntele Emilia...

Tummatukkainen: Kun heräät, mene ovesta vasemmalle, kunnes tulet suurelle kivelle. Käänny siitä yksinäistä korkeaa mäntyä kohti.

Sinitukkainen: Jatka siitä niin pitkään, että näet kaksi vierekkäin seisovaa väkkyrärunkoista nuorta koivua. Niiden luota näet jo mökkinne.

Emilia havahtuu unestaan.

Emilia: Mitäh..? Kuka..?

Emilia: Julia, herää! Taidan tietää miten pääsemme mökille.

Julia *venyttelee*: Oho, nukahdin. Mutta mistä tiedät minne pitää mennä?

Emilia: En oikein tiedä... Näin kai jotain kummallista unta, mutta en muista mitä. Luulen kuitenkin tietäväni reitin.

~ ~ ~ 

Julia ja Emilia lähtevät aitasta ja kulkevat Emilian saamien ohjeiden mukaan.

Emilia: Tältä isolta kiveltä jatketaan tuonne männyn suuntaan.

Muutkin ohjeet ovat tarkkoja ja lopulta tytöt näkevät tutun mökin.

Julia: Voi miten iloinen olen mökin näkemisestä!:D Sinä olet sankari, Emilia!

Emilia *punastuu*: No enpä tiedä kuka tässä on sankari... Ja mehän olimme aika lähellä. Olimme varmasti kiertäneet kehää vaikka luulimme menevämme suoraan.

Väsyneet matkaajat pääsevät mökin lämpöön ja valmistautuvat iltapuuhille.

Julia: Kerropa nyt, miten ihmeessä sinä osasit tulla?

Emilia: En tosiaan tiedä, jotenkin vain osasin. Ihan kuin joku olisi kertonut reitin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. :D Ja olipa tosiaan pitkä pitkäperjantai.

Julia ja Emilia: Hyvää pääsiäistä!

~ ~ ~ 

Ketkä neuvoivat Emiliaa ja miksi? Ehkä tapaamme heidät taas myöhemmin...