Tuulisella huipulla osa 2

Heips!

Tämä tarina kuvattiin ulkona aurinkoisessa säässä. Huomasimme silloin, että luonnossa kuvaaminen ei olekaan niin helppoa kun aurinko paistaa. Pitää yrittää siis opetella. :)

~ ~ ~

Julia, John, Dina ja Kevin lähtevät lauantaina aamupäivällä retkelleen ja tapaavat toisensa Julian ja Johnin kotitalon edessä.

John: Hyvää huomenta! Mulla on täällä eväät repussa. Kevin voi varmaan kantaa peitot?

Kevin: Totta kai. Herrasmiehet ei anna tyttöjen rasittaa itseään. ;)

Julia: Mutta tota... Ööh... Dina, olisko sulla ollut jotain sopivampaa vaatetta retkelle?

Dina: Eikö nämä ole ihan hyvät? Mulla ei ole tapana kävellä muualla kuin jalkakäytävillä.

Julia: Nooh, kai ne käy...

¨ ¨ ¨ 

Nelikko kävelee parisen kilsaa ennen kuin saapuu täyttömäen juurelle.

Dina *lievästi järkyttyneenä*: Tonneko meidän pitäisi kiivetä?

Julia: Joo sinne. Sieltä on huikeat näkymät. Ja ihan hyvä tiekin sinne menee, että ei tarvitse rämpiä missään.

Ilma on kaunis ja linnut laulavat. Joukko taivaltaa ylöspäin vievää tietä, suurin osa innoissaan, yksi hieman vähemmän innoissaan.

Dina: Eikö tämä mäki lopu koskaan?

Kevin: Annapa kätesi, niin mä vedän sua perässäni. Ei ole enää pitkä matka. :D

Pitkältä tuntuneen kapuamisen jälkeen nelikko pääsee mäen laelle.

John: Onpa tosiaan hieno paikka! Katetaanko tähän nurmikolle retkieväät?

Julia: Tässä onkin hyvä paikka.

Eväät katetaan peitolle ja sieltä löytyy kaikenlaista herkkua.

Kevin: Onpa makoisaa kerrosvoileipää. :P Dina, eikö kuitenkin ollut kiva tulla tänne?

Dina: Myönnetään, voisi sitä olla huonompiakin tapoja viettää kaunista lauantaipäivää. :)

Äkkiä Dinan korvan juuressa kuuluu surinaa...

Dina *kirkuu*: IIIIIK, joku ötökkä hyökkää..!!!

Dina syöksyy kauhuissaan pakoon.

Julia *hätääntyneenä*: Dina, mihin sä meet?

Maa pettää Dinan jalkojen alta.

Dina: Apuaa...

Toiset säntäävät nopeasti Dinan perään...