Crystal on sinnikäs

Muih!

Olimme Saanan kanssa perjantaina miitissä sanomatalolla. Kameraa ei ollut mukana joten sieltä ei nyt tule kuvia. Ostin miitistä Pullipeille rusetin, ison laukun ja 2 mekkoa. Koko miitti porukalla menimme myös kilalaan josta ostin yhdet lisäkädet. Sen jälkeen menimme vielä Saanan ja ystäväni (joka oli miitissä) kanssa Tokyokaniin josta ostin Hello Kitty pockyjä ja ramunen(limu). ;p

Tänään kuvasimme kt:n jossa kerromme hieman lisää Crystalista.

~ ~ ~

Eräänä iltapäivänä Johnin ovikello soi.

Crystal: Moikka!

John: Ai hei Crystal *miettii ihmeissään, mitä Crystal tekee hänen ovellaan*.

Crystal: Mulla ei ollut mitään tekemistä, joten ajattelin kysyä, että lähdetkö mun kanssa kahvilaan? Emilia kehui, että lähellä olevassa Kahvila Sinivuokossa on tosi ihania herkkuja.

John: Voisinhan mä lähteä. Olin vaan piirtämässä, ei ollut mitään sen kummempaa tekemistä.

Crystal: Kiva, mennään!

~ ~ ~

John ja Crystal kävelevät kahvilaan ja Crystal on koko ajan äänessä. John on - taas - hieman vaivaantunut.

Crystal: Säkään et kuulemma ole asunut täällä vielä kovin pitkään?

John: No en, muutama kuukausi tässä on ehtinyt kulua. Mutta tuossa se kahvila jo onkin!

Herrasmiehenä John johdattaa Crystalin vapaaseen pöytään ja auttaa vielä tuolinkin kanssa.

John: Noin, ole hyvä. Saimmekin hyvän pöydän, ettei ole ihan oven vieressä.

Crystal: Voi kiitos, oletpa sinä kohtelias! Vaikka brittejä kai pidetään hyvätapaisina, niin täytyy sanoa, ettei sellaisia juuri ollut kavereissani kotona Lontoossa. Ja varsinkin mallipiireissä jokainen ajattelee vain omaa itseään.

John: Ai, oletko sinä malli?

Crystal: No teen välillä jotain keikkoja, niistä saa ihan kivasti rahaa. Mutta katsopa tätä listaa, tilataanko tuollaiset leivokset, joissa on suklaata, vaniljaa ja mansikkaa?

John tekee tilauksen ja he jäävät odottamaan herkkuja.

Crystal: Olisi kiva tietää sinusta enemmän, varsinkin kun asuit kuulemma monta vuotta Englannissa?

John: No eipä siinä ole paljon kerrottavaa. Pitkiä päiviä koulussa, tiukka kuri ja välillä lyhyitä lomia kotona Saksassa.

Crystal tenttaa Johnia minkä ehtii syömisen aikana ja John vastailee tunnollisesti, mutta lyhytsanaisesti. Crystalia alkaa jo vähän harmittaa, kun ei saa Johnia mukaan kunnon keskusteluun.

Crystal: Olipa hyvää! Eikö sustakin?

John: Oikein hyvää. Sinä voit mennä odottamaan ovelle, niin minä kyllä hoidan laskun.

Crystal: No kiitos. (Olipa kohteliaasti ilmoitettu, että nyt riittää ja lähdetään kotiin.)

~ ~ ~ 

Kotimatka sujuu hiljaisuuden vallitessa, kunnes he törmäävät Amandaan ja Emiliaan. 

Crystal: Ai heippa! Mistä te olette tulossa tai minne menossa?

Amanda: Moikka sisko!

Emilia: Me oltiin leffassa katsomassa Kätyrit. Se oli 3D ja tosi hauska! :D Tiedätkö ne minionit?

John: Anteeksi keskeytys, mutta mun täytyy nyt mennä. Kiitos seurasta Crystal.

Crystal: Ai, joo. Kiitos. Nähdään taas!

Emilia: Mikäs juttu tämä oli? Ja mistä te olitte tulossa?

Crystal: No kun me oltiin Johnin kanssa pari siinä Dinan jutussa. Mun mielestä se oli jotenkin tosi söötti, vaikka aika hiljainen. Halusin tutustua siihen paremmin ja kävin pyytämässä sitä treffeille. En tosin tiedä tajusiko se, että ne oli treffit... Ja se taitaa kyllä olla liian ujo mun makuun.

Amanda: Sä et tosiaan kauan odottanut, kun yritit iskeä kyntesi johonkin viattomaan poikaparkaan! Muistelepa miten loukkaantunut Mark oli, kun leikit sen tunteilla.

Crystal *huitaisee kädellään*: Siitähän on  jo ainakin vuosi! En mä ole enää niin lapsellinen.

Emilia:Hmm, mun mielestä John ei ole kovin hiljainen. Mutta ehkä te olette vielä niin vieraita toisillenne. Sitä paitsi mä luulen, että John on ihastunut Juliaan. Varmaan Juliakin on siihen, mutta se ei ehkä tiedä sitä vielä. ;)

Crystal *puuskahtaa*: Dina sanoi samaa. Pojat, pah! Kuka niitä tarvitsee?? Lähdetään vaikka shoppaileen!

Amanda: Jee, mennään! :)

Emilia: Shoppailuterapia toimii aina.